@USA

Amerikassa näkee ja kuulee välillä hyvinkin outoja asioita.

- Mun lemppari on ehdottomasti jääpala-vesi-filtteri miksisitäikinähaluattekaankutsua. Täällä sellainen kuuluu jääkaapin vakiovarusteluun, Suomessa saat maksaa ittes kipeeks sen takia.

- Jäistä puheenollen, niitä lisätään niin limsaan kuin jääteehenkin. Eikä mitenkään vähän, vaan yleensä puolet juomasta on sitä jäätä. 

- Mittasuhteet on täällä hieman eri luokkaa kuin Suomessa. Suomen large on täällä ehkä small tai medium. Tämä ilmiö esiintyy useimmiten siis kaikennäköisessä syötävässä ja juotavassa.

- Täällä sana sandwich voi tarkoittaa joko toast-leivällä varustettua sandwichia tai hampurilaista. You'll never know. 

- Free refill on jokamiehen oikeus täällä. Niin pitäis olla Suomessakin. 

- Imuri ei jostain syystä ole täällä yhtä yksinkertainen ja toimiva kapistus kuin Suomessa. 

- Autolla ajamisesta tehdään helppoa, automaattivaihteisto kuuluu vakiovarusteisiin. 

- Stop-merkkejä löytyy joka risteyksestä ja kadunkulmasta. Huomasin sen viimeistään silloin, kun Texasissa käveltiin korttelia ympäri ja haasteena oli "squat in every stop sign". 

- Myös autojen koko on aivan toista luokkaa. Truck on se yleisin automalli.

- Ruokakaupassa kassahenkilö pakkaa sun ostokset muovipusseihin. Jos ostat kolme kurkkua, kaks leipäpussia ja puuvärit, saat ostoksesi kolmessa eri muovipussissa. Kurkut yhdessä, leivät toisessa ja puuvärit kolmannessa. 

- Jokaiseen tavaran myyntihintaan lisätään se 8% vero. Täällä on kauppa nimeltä Dollar tree, jossa kaikki maksaa vain $1. Kassalla tosin päälle lisätään verot, ja hups, dollarin ostos muuttuikin kahdeksan senttiä kalliimmaksi. 

- Suomessa on kaupunginosat, täällä saman asian hoitaa korttelin nimi. Mun korttelin nimi sattuu olemaan Wellington lakes. 

- Siinä missä suomalaislapsiraukkoja opetetaan käyttämään veistä ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien, täällä sellainen opiskelu sivuutetaan. Veitsenä toimii joko haarukka tai sormet. 

- Pulpetti ja tuoli on täällä niitattu yhdeksi kappaleeksi. Istumaan pääset vain yhdeltä puolelta. 

- Amerikan lippu saa olla salossa 24/7 ja sen vuoksi niitä näkeekin joka luokkahuoneessa ja talon pihassa. 

   

Suomesta:

- Yleisin harhakuvitelma on, että meikäläinen tulee Saksasta tai Ruotsista. Noh, Saksa on ihan okei, Ruotsi ei. 

- Suomen maantieteellisestä sijainnista ei olla kovinkaan varmoja täällä. Eurooppa? Saksa? No, lähelle meni. Useimmille Suomi, Ruotsi ja Norja on yksi ja sama valtio.

- Multa kysytään myös usein, että mitäs kieltä siellä Suomessa puhutaankaan. Finnish kirjoitetaan usein Finish.

- Suomen säästä ollaan kans usein kiinnostuneita. Onks siel talvella kylmä? 

Do you have...

...apple phones in Finland? 

...cows in Finland?

...pizza in Finland?

Fall break

Syysloma oli takanapäin yhdessä hetkessä.

Suurimman osan tästä erittäin lyhyestä neljän päivän syyslomasta vietin kavereiden seurassa. 

Ja vaikka Oklahoma Cityä kauemmas en päässytkään seikkailemaan, mulla oli silti huippukivaa. 

Lauantaina, isovanhempien kattavan brunssin jälkeen lähdettiin Frontier Cityyn. Se on huvipuisto Oklahoma Cityn esikaupunkialueella. Loka-marraskuussa Frontier Cityssä on joka viikonloppu Fright fest tulevan halloweenin kunniaksi.

Mä en oo mikään kauhuelokuvien, tai minkään muunkaan kauhun, suuri fani ja mun mielestä Halloween paraati oli enemmän kauhea kun hauska kokemus :D whatever, kierrettiin toistakymmentä vuoristorataa ja karusellia ja oudosti pyörivää laitetta. Mukana oli meidän Youth group kirkosta. Tosin lähes puolet Youth groupista on joko mun perhettä tai muuten vaan sukua :D 

Lounas country-ravintolassa

Viisaat päätti jättää kameran kotiin - kiitos laadusta iphone.

Terkuin,

Ansku

Viikonloppukuulumisia

Viime viikonloppuna pääsin nauttimaan once in lifetime -kokemuksista, jalkapallosta, saksalaisesta ruuasta ja älyttömän hyvästä seurasta.

Olin niin innoissani tulevasta konsertista, etten meinannut malttaa odottaa perjantai-iltaan asti. Päästiin esiintymään upeaan konserttisaliin kolmen eri kuoron voimin ja Oklahoma City filharmonian säestämänä.

Mukana oli siis kuorot Mooren jokaisesta high schoolista (Moore High, Westmoore ja Southmoore). Meidän lisäksi kuorossa oli Canterbury-kuorolaisia, joka on yksi suuri kuoro Oklahoma Cityssa. 

Laulettiin Vivaldin teos, latinaksi tottakai. Olin älyttömän onnellinen saadessani laulaa 150 muun ihmisen kanssa.

Okc:n skyscraper

       

Lauantai ei myöskään ollu pekkaa pahempi. Lähdettiin hostiskän vanhempien luokse katsomaan OU Sooners -Texas -jalkapallopeliä. OU Sooners on siis Oklahoma Universityn jalkapallojoukkueen nimi ja ne pärjää suhteellisen hyvin peleissä. Edellistä lausetta alleviivaten, tottakai me voitettiin!!

Paikalla oli myös serkkuja. Pelin jälkeen lähdettiinkin sit serkuille viettämään iltaa. Pelattiin scavenger huntia (jotain aarteenmetsästyksen tapaista...), headbandsia ja katottiin Peter Pania. Ja käytiin takapihan metsässä vaeltelemassa. Tuli kyl ihan Suomi mieleen...

Darcy, Jill, minä ja Darcyn kaveri Remi. 

                 

                 

Sunnuntaina kirkon jälkeen lähdin kavereiden kanssa lounaalle saksalaiseen ravintolaan. Sinne oli pakko eksyä vaan sen takia, et mukana oli kaks saksalaista vaihtaria meidän koulusta. Amerikan saksalainen ruoka ei välttämättä oo sitä mun lempiruokaa, varsinkin kun saksalainen ruoka on muutenkin aika outoa. No schnitzeliä oli kuitenkin pakko syödä. 

Tähän koko porukkaan tutustuin meidän koulun vaihtareiden tapaamisessa. Helena ja Ann-Kahtrin on molemmat Saksasta ja Anna on Tanskasta. Colton ja Kendrick edustaa ylpeinä Amerikkaa ja on siis molemmat paikallisia eikä vaihtareita. Ideana vaan on, et ne on meidän vaihtariryhmän "leadereita".

Ravintolasta suunnattiin shoppailukierrokselle ja sit lopulta päädyttiin Starbucksiin. Oon niin onnellinen et oon saanu tutustua näin mahtaviin ihmisiin täällä. 

Helena, Anna, Colton, Kendrick ja Ann-Kathrin

               

Nobody said it was easy

Vaikka mun instagram ja blogi onkin täynnä iloisia hetkiä ja kuvia, löytyy vaihtarielämästä se toinenkin puoli.

Multa kysytään usein, ikävöinkö Suomea ja kavereita ja perhettä siellä. Mun vastaus on kuitenkin aina etten "enpä juurikaan" ja se johtuu vaan siitä, et mulla ei yksinkertaisesti ole aikaa ajatella Suomea tai ihmisiä siellä. Sit joskus on niitä päiviä, kun mikään ei vaan suju ja tekis mieli lähtee takasin Suomeen.

           

Mulle ehkä vaikein asia on ollut se, et oon niin paljon yksin. Vaihtarivuoden alussa mulla ei ollut juurikaan kavereita ja niinpä suurimman osan koulupäivistä olin hiljaa ja katsoin kun muut vietti aikaa kavereidensa kanssa. Oon päässyt tutustumaan erittäin hyvin siihen, mitä on yksinäisyys. Ja hitto et toivoisin et kaikilla ihmisillä vois olla edes se yks kaveri, jonka kanssa viettää aikaa ja kelle puhua. 

Toinen suuri ongelma mulle on ollut kielimuuri. Vaikka oonkin opiskellut englantia ikuisuuden, musta tuntuu et en osaa sanoo mitään. Kielimuuri kyl pienenee joka päivä ja nyt englanti sujuu jo huomattavasti paremmin. Mut silti, kun joukko ihmisiä puhuu nopeesti ja samaan aikaan, jää mun ymmärtäminen aika vähäiseksi. 

Oon lukenut pari kirjaa englanniksi, katsonut leffan ilman tekstityksiä (yleensä oon laiska ja pidän tekstitykset päällä, just in case) ja mun tavoite on oppia muutama uus sana joka päivä. 

Nyt jo huomaan, et suomeks ajatteleminen on välillä hiton raskasta ja sit vaan rupeen ajattelemaan englanniksi. 

Jokaisen vastoinkäymisen jälkeen ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin aloittaa alusta tai jatkaa siitä, mihin on jäänyt. Suomeen palaaminen ei tuu kuuloonkaan eikä vaistoinkäymisiin voi juuttua. 

Mitä enemmän mulla on tekemistä, sitä onnellisempi mä oon, enkä ehdi ajatella mun vaihtarivuoden mahdollisia epäkohtia. Koska oon jokatapauksessa superonnellinen ja elän mun unelmaa. Ja oon hiton ylpee itsestäni et oon vapaaehtoisesti lähtenyt toiselle puolelle maailmaa ja alottanut aivan tyhjästä. 

 

Terkuin,

Ansku