Viikonloppukuulumisia

Viime viikonloppuna pääsin nauttimaan once in lifetime -kokemuksista, jalkapallosta, saksalaisesta ruuasta ja älyttömän hyvästä seurasta.

Olin niin innoissani tulevasta konsertista, etten meinannut malttaa odottaa perjantai-iltaan asti. Päästiin esiintymään upeaan konserttisaliin kolmen eri kuoron voimin ja Oklahoma City filharmonian säestämänä.

Mukana oli siis kuorot Mooren jokaisesta high schoolista (Moore High, Westmoore ja Southmoore). Meidän lisäksi kuorossa oli Canterbury-kuorolaisia, joka on yksi suuri kuoro Oklahoma Cityssa. 

Laulettiin Vivaldin teos, latinaksi tottakai. Olin älyttömän onnellinen saadessani laulaa 150 muun ihmisen kanssa.

Okc:n skyscraper

       

Lauantai ei myöskään ollu pekkaa pahempi. Lähdettiin hostiskän vanhempien luokse katsomaan OU Sooners -Texas -jalkapallopeliä. OU Sooners on siis Oklahoma Universityn jalkapallojoukkueen nimi ja ne pärjää suhteellisen hyvin peleissä. Edellistä lausetta alleviivaten, tottakai me voitettiin!!

Paikalla oli myös serkkuja. Pelin jälkeen lähdettiinkin sit serkuille viettämään iltaa. Pelattiin scavenger huntia (jotain aarteenmetsästyksen tapaista...), headbandsia ja katottiin Peter Pania. Ja käytiin takapihan metsässä vaeltelemassa. Tuli kyl ihan Suomi mieleen...

Darcy, Jill, minä ja Darcyn kaveri Remi. 

                 

                 

Sunnuntaina kirkon jälkeen lähdin kavereiden kanssa lounaalle saksalaiseen ravintolaan. Sinne oli pakko eksyä vaan sen takia, et mukana oli kaks saksalaista vaihtaria meidän koulusta. Amerikan saksalainen ruoka ei välttämättä oo sitä mun lempiruokaa, varsinkin kun saksalainen ruoka on muutenkin aika outoa. No schnitzeliä oli kuitenkin pakko syödä. 

Tähän koko porukkaan tutustuin meidän koulun vaihtareiden tapaamisessa. Helena ja Ann-Kahtrin on molemmat Saksasta ja Anna on Tanskasta. Colton ja Kendrick edustaa ylpeinä Amerikkaa ja on siis molemmat paikallisia eikä vaihtareita. Ideana vaan on, et ne on meidän vaihtariryhmän "leadereita".

Ravintolasta suunnattiin shoppailukierrokselle ja sit lopulta päädyttiin Starbucksiin. Oon niin onnellinen et oon saanu tutustua näin mahtaviin ihmisiin täällä. 

Helena, Anna, Colton, Kendrick ja Ann-Kathrin

               

Homecoming week 15.9.-20.9.

The first and foremost,

Anteeksi a) mun suomi (viimeksi puhuin kaksi viikkoa sitten äitin kanssa skypessä) b) tää suhteellisen sekava postaus c) jälleen kerran jäätävän pitkä postaustauko d) editori ei toimi ja tekstistä tuli hieman outo.

Viime viikko oli oh-niin-kiireinen-mutta-niin-mahtava. Homecoming-viikko alkaa neljä päivää kestävällä pukeutumisviikolla ja päättyy torstai-iltana homecoming-peliin. Meidän homecoming-teemana oli tänä vuonna Disney (ehkä eeppisin teema ikinä!!!). Mun koulun oppilaat sattuu olemaan erittäin laiskoja pukeutumaan, enkä kyllä mitenkään poikennut noista oppilaista. Yhtenä päivänä (kolme tuntia-koska mekko oli liian pieni) lainasin mun kaverin mekkoa ja olin Tuhkimo, koska teemana oli pukeutuma lempi Diesney-hahmoksi. Eikä se edes ole mun lemppari :D 

Torstaina meillä oli ensiksi homecoming assembly eli kokoontuminen liikuntasalissa. Meidän kuoro lauloi Amerikan kansallislaulun (mietin varmaa 5minuuttia että mikä hitto on national anthem suomeks XD) siellä. Sen lisäksi siellä esiteltiin Homecoming Royalty, joista sit valitaan Homecoming queen and king.

Sen jälkeen oli paraati. Jokaisella klubilla/urheilujoukkueella yms. oli oma Disney-leffa. Tää homma muistuttaa vähän abien penkkareita, poikkeuksena se et tää on tosiaan paraati ja rekkoja on kymmeniä. Anyways, mä kävelin kuoron kanssa ja meidän teemana oli Nightmare before Christmas. En oo edes koskaan nähnyt kyseistä leffaa joten jätin ton pukeutumisen väliin. 

           

Torstai-iltana laulettiin kuoron kanssa jälleen kansallislaulua, tällä kertaa jalkapallokentällä. Päästiin ilmaiseksi peliin, joten jäin sinne. Hengailin muutaman kuorolaisen kanssa ja varsinkin Lillian kyseli ihan järjettömän paljon Suomesta ja mun elämästä täällä! Meidän koulu on jalkapallossa aivan surkee. Hävitään kaikki pelit kuusnolla. Ja sen takia peliä on ihan jäätävän tylsä katsoa.

Mä ja Lillian

                 

Perjantai-iltana oli koululla "Apollyras has talent" -karaokeilta. Apollyras on siis meidän kuoron nimi. Paikalla oli niin tämänhetkisiä kuoron jäseniä kuin jäseniä vuosienkin takaa. Ja woah, meillä todellakin oli sitä talenttia!!! 

Photobooth w/ friends

               

Lauantai. Meidän kuoro esiintyi Apollyras 50th anniversary-juhlassa. Paikalla oli myös Alumni (eli siis vanhat oppilaat-tässä tapauksessa vanhat kuorolaiset) ja kuoron perustaja johti kuoroa kahdessa laulussa. Päivä oli mahtava ja oon niin onnellinen, että saan olla niin huikeessa kuorossa mukana. Meidän kuoro saa ihan jörjettömösti positiivista palautetta ja kehuja siitä, kuinka hyviä me ollaan! 

Nyt reenataan jo täysillä uusia kappaleita, konsertti häämöttää parin viikon päässä :)

                     

                    

Viime viikon aikana tapasin myös aivan sattumalta toisen vaihtarin meidän koulussa! Hän on Saksasta (hahaa pääsen käyttämään mun saksan kielen taitoja - eiku...) Ja ens torstaina meillä on tapaaminen koulun vaihtareiden kanssa! 

Terkuin,

Anette